Kun vierasta kieltä puhuu, yrittää usein puhua mahdollisimman oikein, jopa liian oikein. Pitäisi vaan söklöttää, eikä liikaa välittää, vaikka kielioppisäännöt menisivät vähän väärin. Kyllä ne muut ymmärtää. Ehkä tästä syystä johtuu, ainakin itsellä, että omasta mielestä vierasta kieltä osaa parhaiten, kun on ottanut esimerkiksi muutaman oluen -- pahimmat estot ovat lähteneet pois. Taito kyllä laskee sitten jyrkästi, jos sitä oluen ottamista jatkaa.

Tämä juttu tuli mieleeni, kun kiinnitin huomiota siihen, miten päin prinkkalaa suomea oikeastaan tulee puhuttua joskus, mutta kyllä sitä silti ymmärtää. Sanajärjestys nyt on muutenkin aika vapaa suomessa, eikä se nyt niin tarkkaa ole, jos virkkeeseen tulee kaksi predikaattia. Jostain syystä pystyy myös erottelemaan suomalaisen ja ulkomaalaisen tavan puhua hassusti; on olemassa tavallaan oikea tapa puhua väärin, ja sitten se väärä-väärä. Tämän takana tosin ei taida olla mitään hauskaa juttua, kunhan vaan aksentit ovat erilaiset.

Olisi joskus hauska hypätä jonkun espanjankielisen pään sisään ja kuunnella, miltä oma espanja kieltä äidinkielenään puhuvalle kuulostaa. Varmaan aika tasapaksulle, siitä sain jonkin verran palautetta. Vaikka kyllä minä niitä sanoja ja lauseita kovasti yritin autenttisesti painottaa. Omaa kielikorvaa ei kolmessa kuukaudessa niin kamalasti kerennyt kehittyä, mutta jonkun verran kuitenkin. Esimerkiksi virke "Sano Antille, että tulee.", dile a Antti que venga, jos tuosta jättäisi "le" pois tai käyttäisi tavallista "viene"-muotoa subjunktiivin sijasta, niin se nyt vaan kuulostaisi pahalta.

Eilen kävin syömässä Kabukissa ensimmäistä kertaa. Kabuki on siis suosittu japanilainen ravintola Helsingissä. En välttämättä mene kyllä toista kertaa, ei sillä että ruoka nyt olisi mitenkään erityisen pahaa, mutta ei se nyt vaan minulle niin paljon maittanut hintaansa nähden.

24484.jpg

Päivän kuvassa elokuvaan Linnut pääsemätöntä materiaalia. Eiku. Jos katsotte kuvaa, näette miten siellä on vaaleaa ja tummaa aluetta tuossa mäessä. No se mäki lie kyllä vaaleaa aluetta kaikkineen, mutta tummaksi sen tekee vieri vieressä kököttävät linnut. Kuva on otettu las Islas Ballestas -nimisestä paikasta, jossa oli merileijonien ja muiden elukoiden lisäksi aivan uskomaton määrä lintuja. Taidankin yleisön pyynnöstä huolimatta laittaa toisen kuvan, merileijonista:

24566.jpg

Merileijonien elämä vaikutti hyvin lokoisalta, siellä ne pötkötteli kalliolla ja kävi välillä uimassa. Jos pötköttelyyn kyllästyi, niin sitten voi aina nahistella naapurin kanssa ja ellen nyt ihan väärin katsonut, niin taisipa jossain olla käynnissä jotain muutakin muhinointia kuin nahistelua...