Elämänlaatuni parani viikko sitten roimasti, sain nimittäin syntymäpäivälahjaksi siskoltani sauvasekoittimen! Syy löytyy seuraavasta nostalgiapläjäyksestä, jonka kirjoittelin noin kuukausi sitten:

Päivän reseptivinkki kaikille, jotka haluavat terveellisen ja hyvänmakuisen (oikeasti maistuu ihan pirtelöltä!) välipalan: otetaan puolen litran muki, ja laitetaan sinne purkki Ehrmann-maitorahkaa (tai mikä rahka nyt eniten itseä miellyttää). Loppumuki täytetään Valion mansikkakeitolla, ja sekoitetaan sauvasekoittimella tai lusikalla. Pirtelön kiinteyttä voi säädellä mansikkakeiton määrällä. Namia! Mukaan voisi kai laittaa myös pakastemansikoita tms, mutta tämä vaatisi kyllä sen sauvasekoittimen, jota minulla ei ole.

Nyt siis voin laittaa pirtelöni sekaan noita pakastemansikoita ja on muuten hyvää. Erityisvinkkinä voisi vielä sanoa, että sekoitinta kannattaa pöräyttää vain pari kertaa, jotta mansikoista jää pieniä kivoja hilusia juoman sekaan.

Se pirtelöstä, nyt hieman diplomityöstä.

Tämä viikko on ollut ns. kettumainen. On niin sanotusti kismittänyt aina silloin tällöin, itse asiassa melko usein, ellen sanoisi jatkuvasti. Yritän siis saada aikaan sellaista pientä demo-ohjelmaa ensi tiistaiksi valmiiksi, ja täytyy sanoa, että melkoisen tahmeasti homma etenee; jos en itse vaan älyä jotain asiaa, niin sitten jokin käytettävä kolmansien bileiden (3rd party) komponentti bugaa. Ärsyttää, ahdistaa. Täytyy vaan ajatella, että kai se omituisten asioiden määrä vaan pikkuhiljaa sitten laskee kun kokemusta karttuu.

"Kaikki kasvaa, lapset varttuu virheist oppii ja kokemust karttuu." -- Pikku G

Rupesi sitten tuo biisikin soimaan päässä. :|

Jos jotain positiivista tältä viikolta etsii, niin ainakin olen keksinyt vastauksen siihen ikuisuuskysymykseen, kun työhaastatteluissa kysytään itsestään jotain huonoa puolta. Käytännössähän siihen pitää keksiä jokin huono puoli, jonka voi nähdä myös hyvässä valossa. Minun tällainen puoli taitaa olla se, että joskus olen liiankin periksiantamaton, jääräpäinen. Joskus ottaa kovasti luonnon päälle, jos jokin asia pitää tehdä "tyhmästi" eikä vaan saa toimimaan asiaa niin kuin se pitäisi saada toimimaan. Joskus olisi syytä vain antaa periksi ja saada vaan homma toimimaan, eikä jäädä pähkäilemään pikkuasioiden kanssa. "Pakkohan tämä nyt on saada toimimaan." No, yleensä ei ole mikään pakko.

Ensi viikolla on pakko saada kirjoitettua työtä vähän eteenpäin taas.