Tänään mieleni ei ollut veltto ja sain itseni ylös aamulenkille. Perinteisen (no, 4 kertaa olen kai käynyt) reittini sijasta hurjiinnuin kiertämään pitemmän Lauttasaaren lenkin. Tällä pitemmällä lenkillä sitten pitkään (no, pari päivää) muhinut ajatukseni ostaa elämäni ensimmäinen mp3-soitin lenkkien iloksi päättyi, ja lenkin jälkeen vingutin erästä geneeristä maksukorttia erään geneerisen hedelmäaiheisen firman verkkokaupan sivuilla. Tarttuipa osto-baskettiin myös esine, jolla tämän soittimen voi kätevästi kiinnittää käteen vaikkapa salilla.

Onneksi geneeriset maksukorttilaskut maksetaan vasta seuraavan kuun lopussa. Tai onneksi ja onneksi, mutta jotenkin sitä noin tuppaa ajattelemaan. :) Oi kulutushuumaa.