Nyt muistankin mitä eilen mietin! Mietin nimittäin sellaista ilmiötä, että miksi tuntuu siltä, että kirjoitus- ja muunkinlainen työmotivaatio tuntuu löytyvän vasta iltapäivästä tai alkuillasta. Jälleen kerran perjantaina puoli kuudelta tuntui niin sanotusti lyyti kirjoittavan, mutta kuka sitä nyt perjantaina tuohon aikaan jaksaa töissä istua.

Sitten mietin, että ehkäpä olen "iltaihminen", ja minun kannattaisi mennä vaikkapa puoliltapäivin töihin ja olla sitten vähän myöhempään. Tänään kokeilin tuota, ja ei se kyllä oikein sekään tuntunut toimivan, kuuden aikaan tuli pakottava tarve lähteä kotiin. Ehkä se sitten vaan on niin, että kun tarpeeksi kauan pehvaa töissä puuduttaa, niin sitten jossain vaiheessa ei vaan ole enää mitään parempaa tekemistä ja sitten työt maistuvat.

Huomenaamulla pistän dippani ensimmäisen raakileversion ohjaajalle arvioitavaksi, tarkoituksena saada palautetta siitä, ovatko raapustukseni nyt sen suuntaisia, kuin mitä diplomityössä pitäisi olla. Jänskättää vähän.

Kuvissa jatkan lintuteemalla, hanhetkin tuntuivat eilen ihmettelevän keväistä huhtikuun päivää, kun lunta tulee vaakasuoraan.